19 Joulukuu - DADA 5
20.12.2020

“DADA fail or the short history of Chichi van der Hünkelstrasse”
5. “Coffee or Tea”
Taidesuuntauksena dadaismi oli olennaisesti reaktio ensimmäiselle maailmansodalle. Perusajatuksena oli, että perinteinen taide kaikkine konventioineen oli osa sitä yhteiskuntaa, joka oli johdattanut maailman vuoden 1914 mielipuoliseen räjähdykseen. Dadaistien reaktio tähän oli taide, joka sanoutui irti kaikista ennakkoon määritellyistä säännöistä ja kuvioista kielessä, kuvassa ja äänessä. Tietenkään dada ei syntynyt tyhjästä, vaan taidemaailmassa oli ollut jo pitkään ennen sodan syttymistä kumouksellisia liikkeitä esimerkiksi ekspressionismin, futurismin ja kubismin muodossa. Yhteistä näille kaikille oli pyrkimys ottaa etäisyttä menneeseen ja luoda täysin uutta taidetta uudelle vuosisadalle. Dadaisteille ei kuitenkaan riittänyt, että vanhat säännöt korvattiin uusilla, vaan säännöistä piti päästä tyystin eroon.
Ei ole aivan yksiselitteistä, missä tämä liike ensin muodostui, mutta yksi varhaisista keskuksista oli joka tapauksessa Zürichin Cabaret Voltaire, missä runoilija Hugo Ball toimi energianlähteenä. Dada levittäytyi nopeasti Berliiniin ja Pariisiin, missä esimerkiksi Marcel Duchamp alkoi asettaa arkisia käyttöesineitä näytteille taiteena, sekä edelleen Yhdysvaltoihin.
Provokaatio oli luonnollisesti olennainen osa dadan olemusta. Ihmisten ravisteleminen irti heidän arkisesta elämästään, epäilysten ja kysymysten herätteleminen. Dadaististen näyttelyiden kieltäminen ja taiteilijoiden pidätykset paheksuttavasta käytöksestä kuuluivat täysin asiaan. Mutta kuten kaikessa uudessa ja provosoivassa käy, myös dadan järkyttävä teho vähitellen haihtui. Mielenkiinto viileni ja – ironista kyllä – monet dadan keskeisistä taideteoksista sisällytettiin kansainvälisten taidemarkkinoiden kaanoniin, eli juuri siihen, mikä oltiin haluttu kumota.