Konsertti lähetetään uusintana 11.9. klo 19.00 NärTV-verkossa. Konsertti nauhoitettiin festivaaliviikkona 30.7. Vaasan kirkossa.

Maan laulu, Mahler ja Schönberg 

Vaasan kirkon konsertissa esitetään Gustav Mahlerin mestariteos Das Lied von der Erde. Siitä kuullaan kamariorkesterille tehty jännittävä sovitus, jonka työstämisen aloitti Arnold Schönberg heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta sovituksen teki valmiiksi kuusi vuosikymmentä myöhemmin musiikintutkija ja säveltäjä Rainer Riehn. Teoksen esittää varta vasten konserttia varten koottu soittajisto Jonathan Stockhammerin johdolla. Solistina sopraano Christina Daletska.

Amnesty International on perustamisestaan lähtien, jo 60 vuoden ajan, tehnyt työtä poliittisten vankien oikeuksien ja ihmisoikeuksien hyväksi ja vastustanut kidutusta, vallan väärinkäyttöä sekä vainoja ympäri maailmaa. Korsholman Musiikkijuhlat sai 30.7. vieraakseen Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtajan Frank Johanssonin, joka kertoi maailman nykyisestä tilanteesta järjestön näkökulmasta. Me kaikki voimme yhdessä pyrkiä rakentamaan oikeudenmukaisempaa ja parempaa maailmaa.Sopraano Christina Daletska on myös Amnesty Internationalin lähettiläs.

Christina Daletska, sopraano

Jonathan Stockhammer, kapellimestari
Sara Hammarström, huilu

Paula Malmivaara, oboe

Lars Wouters van den Oudenweijer, klarinetti

Bram van Sambeek, fagotti 

Tero Toivonen, käyrätorvi

Antti Ohenoja, lyömäsoittimet
Marijn Korff de Gidts, lyömäsoittimet 

Jimi Järvinen, celesta, harmooni

Max Nyberg, piano

Florian Donderer, viulu

Annette Walther, viulu

Xandi van Dijk,  alttoviulu

Thomas Schmitz, sello
Rick Stotijn, kontrabasso 

 
Gustav Mahler: Das Lied von der Erde 1908–09
sov. Arnold Schönberg / Rainer Riehn

I. Das Trinklied vom Jammer der Erde

II. Der Einsame im Herbst

III. Von der Jugend

IV. Von der Schönheit

V. Der Trunkene im Frühling

VI. Abschied

Gustav Mahlerin elämän viimeiset vuodet olivat epäilemättä emotionaalisesti raskas sekoitus ammatillista menestystä ja henkilökohtaisia kriisejä. Hänen uransa säveltäjänä ja erityisesti kapellimestarina vei hänet pitkille matkoille ympäri Eurooppaa ja toistuvasti myös Yhdysvaltoihin. Samalla hänen avioliittonsa oli käytännössä muuttunut tyhjäksi kulissiksi ja vaimo Alma oli aloittanut suhteen Walter Gropiuksen kanssa, josta myöhemmin tuli hänen toinen aviomiehensä. Kesällä 1907 pariskunnan molemmat tyttäret sairastuivat tulirokkoon ja heistä vanhempi, Maria, sai samanaikaisesti vielä kurkkumädän, mikä johti hänen kuolemaansa. Samana syksynä Alma sai sydäninfarktin, jonka jälkihoidon aikana Gustav ehdotti, puoliksi huvikseen, että lääkäri tutkisi myös hänen sydäntään. Tulos ei ollut toivottu: Mahlerillakin todettiin sydänvika, mikä pakotti hänet luopumaan rakastamistaan kävely- ja pyöräretkistä ynnä muista fyysisistä rasituksista. Mahleria vaivasi myös taikauskoinen käsitys ”yhdeksännen sinfonian kirouksesta” eli se, ettei kukaan merkittävä säveltäjä Beethovenin jälkeen ollut saanut kymmenettä sinfoniaa aikaan. Näin ollen kahdeksannen sinfoniansa jälkeen Mahler ryhtyi levottomin tuntein säveltämään sarjaa teoksia, joista todella tulikin hänen viimeisiään: yhdeksäs sinfonia, orkesterilaulusarja Das Lied von der Erde, ja keskeneräiseksi jäänyt kymmenes sinfonia.

Keväällä 1908 Mahler sai käsiinsä tuoreen runokokoelman säveltäjien parissa suositulta runoilijalta Hans Bethgeltä – Die Chinesische Flöte – joka koostui vanhojen kiinalaisten runojen käännöksistä (englannin, ranskan ja saksan kautta) sekä muutamassa tapauksessa ”kiinalaiseen tyyliin” kirjoitetuista länsimaalaisista runoista. Tämä kokoelma oli osa eurooppalaisten laajaa ja pitkäaikaista kiinnostusta kaikkeen orienttiin liittyvään, joka juuri 1900-luvun alkuvuosina koki uutta kukoistusta. Mahler valitsi kokoelmasta kuusi runoa ja alkoi kesällä 1908 työstää laulusarjaa Das Lied von der Erde – ei vielä yhdeksättä sinfoniaa, mutta sinfonisia mittoja täyttävää laulusarjaa kylläkin.

Sarjan kuusi osaa kattavat laajasti eri aiheita, mutta läpi teoksen kantava teema on kuitenkin elämän katoavaisuus ja vääjäämätön loppu. Tätä tematiikkaa esitellään jo ensimmäisessä osassa: Dunkel ist das Lebens, ist der Tot (Hämärän peitossa on elämä, niin kuin myös kuolema). Seuraavissa osissa tehdään muutama retki valoisampiin hetkiin, joissa vilahtaa nuoruuden leikkisyys, kauneus ja rakkaus, minkä jälkeen sarja kulminoituu päätösosaan, joka on itsessään yhtä laaja kuin edeltävät viisi yhdessä. Abschied-osassa on aistittavissa Mahlerin omat jäähyväiset elämälle, ja hän lisää jopa oman tekstirivin runoon: Still ist mein Herz und harret seine Stunde (Sydämeni on rauhassa ja odottaa hetkeään).

Mahler ei saanut kuulla Das Lied von der Erden kantaesitystä eikä yhdeksännen sinfoniankaan. Laulusarja esitettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 1911, kuusi kuukautta säveltäjän kuoleman jälkeen.

Kuusi vuotta myöhemmin – ensimmäisen maailmansodan perusteellisesti muuttamassa maailmassa – Arnold Schönberg perusti Wieniin seuran musiikin ystäville, jotka sodan aiheuttamasta kurjuudesta huolimatta toivoivat voivansa nauttia uusimmasta taidemusiikista. Verein für musikalische Privataufführungen tarjosi kuuntelijoille perustajansa ja hänen lähipiirinsä sekä myös heidän arvostamiensa säveltäjien teoksia. Taiteellisesta suunnittelusta vastasi itsevaltiaan ottein Schönberg itse. Näinä niukkoina aikoina oli käytännössä mahdotonta järjestää isompien kokoonpanojen konsertteja, joten ainoa mahdollisuus päästä nauttimaan uusista orkesterisävellyksistä oli uusien sovitusten kautta. Schönberg valmisti tällaisen sovituksen Mahlerin sarjasta Lieder eines fahrenden Gesellen ja tarttui seuraavaksi saman säveltäjän sarjaan Das Lied von der Erde; teokseen, jota hän piti edistyksellisimpänä Mahlerin sävellyksistä. Jostakin syystä Schönberg luopui työstä ensimmäisen osan puolivälissä, ja tarkoitus oli että Webern saattaisi työn loppuun asti. Tämäkin jäi lopulta toteutumatta, ja kesti peräti 60 vuotta ennen kuin säveltäjä ja musiikintutkija Rainer Riehn sovitti muut osat valmiiksi Schönbergin määrittelemää kokoonpanoa hyödyntäen.