Konsertti lähetetään uusintana 6.9. klo 20.00 verkossa. Konsertti nauhoitettiin festivaaliviikkona 2.8. Mustasaaren kirkossa. (Näkyvissä seitsemän päivän aikana)

VIOCLA PERPIA

Kvartettomusiikkia monissa muodoissa

Maanantain konsertti Korsholman kirkossa muistuttaa, että kvartettomusiikki ei todellakaan tarkoita pelkkiä jousikvartettoja. Mats Larsson Gothelta saadaan tästä ensimmäinen todiste vuonna 2004 sävelletyn Viocla Perpia -teoksen muodossa. Teos on saanut arvoitukselliselta kuulostavan nimensä siihen kuuluvilta soittimilta: VIOlin, CLArinet, PERcussion, PIAno eli viulu, klarinetti, lyömäsoittimet ja piano. Lyömäsoittaja Antti Ohenoja, joka on yksi Suomen parhaimmista lyömäsoittajista useissa eri genreissä, liikkuu hetkittäin melkein varjoakin nopeammin. Pianisti Mirka Viitala, Cecilia Zilliacus ja klarinetisti Lars Wouters van den Oudenweijer, käsittelevät virtuoosimaisesti muita soittimia.

Konsertin toinen kvartetto on lähempänä kamarimusiikin keskitietä: Camille Saint-Saënsin Pianokvartetto B-duurissa on pulppuava ja elegantti päätös konsertille. Torleif Thedéen, sello, ja Vicki Powell, alttoviulu, tarjoavat loistavia insatseja pianisti Peter Friis Johanssonin ja Cecilia Zilliacuksen kanssa. Mutta kaikessa ei ole kyse pelkästään kvartetoista. Kamariyhtyeiden joukossa on tilaa myös Mats Larsson Gothen festivaaliviikon aikana esitettävistä teoksista varhaisimmalle, rytmiselle ja tasapainottelevalle fagottisoololle Ricerco 1, joka on sävelletty vuonna 2002. Teoksen esittää alankomaalainen fagotisti, erinomainen Bram van Sambeek.

Mirka Viitala, piano

Lars Wouters van den Oudenweijer, klarinetti

Cecilia Zilliacus, viulu

Antti Ohenoja, lyömäsoittimet

Sara Hammarström, huilu

Paula Malmivaara, oboe

Torleif Thedéen, sello 

Peter Friis Johansson, piano

Bram van Sambeek, fagotti

Vicki Powell, alttoviulu

Mats Larsson Gothe: (1965–): Viocla Perpia (2004)  

Mats Larsson Gothe: Ricerco 1 soolofagotille (2002)

Camille Saint-Saëns (1835–1921): Pianokvartetto B-duuri Op. 41 (1875)

I Allegretto

II Andante maestoso ma con moto

III Poco allegro più tosto moderato

IV Allegro

Teos arvoituksellisella ja hieman latinan sävyisellä nimellä Viocla perpia syntyi vuonna 2004. Säveltäjä Mats Larsson Gothe sai tilauksen tälle teokselle Ruotsin Radiolta, joka oli muutama vuosi aikaisemmin aloittanut perinteen nimetä jokavuotista ”Artist in residence”. Nyt oli tarkoitus kaikkien siihenastisten taiteilijoiden esittäytyä yhteisessä EBU-konsertissa, ja sille kokoonpanolle tarvittiin yhteisteosta. Nämä neljä taiteilijaa olivat viulisti Cecilia Zilliacus, klarinetisti Kristian Möller, lyömäsoittaja (percussion) Markus Leoson ja pianisti Johan Ullén. Nämä soittimet, hieman luovasti yhdistettynä, muodostivat nimen VioCla PerPia. Sävellyksen sävelvarastoa määrittivät lyömäsoitinvalikoiman kulhokellot ja viritetyt pienet alasimet, jotka toisiinsa yhdistettyinä loivat hieman orientaalissävytteisen harmoniamaailman. Teoksessa yhtyejaksot vuorottelevat solististen episodien kanssa tarjoten jokaiselle soittajalle tilaisuuden astua etualalle.

Mats Larsson Gothe ja Ruotsin Radion Sinfoniaorkesterin soolofagottisoittaja Hans Blixt olivat jo pitkään pohtineet mahdollisuutta luoda jotain soolofagotille, kun sopiva tilaisuus vuonna 2001 ilmaantui Rikskonserterin sävellystilauksen muodossa. Larsson aloitti tehtävän tutkimalla yhdessä Blixtin kanssa tarkoin ja metodisesti, mitä kaikkea oli mahdollista toteuttaa fagotilla niin melodisesti, ilmaisullisesti kuin soittoteknisestikin. Näiden oppien perusteella hän sävelsi sooloteoksen sopivalla nimellä Ricerco 1 (italian sana ricercare: tutkia, löytää). Lopputulos on huimaavan taiturimainen ja rytmistä energiaa pursuava soolo, joka todella päästää fagotin koko sointikirjon esille. Koska sekä Larsson Gothella että Blixtillä on sukujuuria Gotlannissa ja tämä tutkimusmatka tehtiin siellä, teoksen loppuun on punottu myös ote iskelmästä Gotländsk, mutta sitä lienee mahdotonta erottaa.

Ricerco 1 laajennettiin kymmenen vuotta myöhemmin fagottikonsertoksi, jota kantaesittivät Blixt ja Norrlandsoperans Symfoniorkester.

Kun ranskalainen musiikki alkoi 1800-luvun puolivälissä kehittyä omaan suuntaansa suhteessa keskeiseen saksalaisromantiikkaan, yksi keskeisimmistä vaikuttajista oli säveltäjä Camille Saint-Saëns. Vuonna 18721 hän oli esimerkiksi aloitteellisena mukana perustamassa järjestöä Société National de Musique, jonka keskeisenä ajatuksena oli edistää ja esittää ranskalaisten säveltäjien musiikkia. Yleisesti ottaen vuoden 1860 jälkeiset pari vuosikymmentä olivat Saint-Saënsin uran kultakausi: hän oli jo hyvin tunnettu ja ihailtu säveltäjä – ja vielä tavattoman tuotteliaskin. Myöhemmin hänen elämässään tämä vähitellen muuttui, kun hänessä piilevä konservatiivisuus esti häntä seuraamasta nuorempien kollegoiden perässä uusiin maisemiin, ja hänen maineensa alkoi kotimaassa haihtua.

Vuonna 1875 mistään tällaisesta ei vielä ollut tietoakaan. Tämä vuosi toi Saint-Saënsin elämään sekä avioliiton että isyyden. Alkuvuodesta hän päätti palata kamarimusiikin lajiin, jota hän oli kokeillut vain kerran aikaisemmin, pianokvartettoon. Aikaisempi yritys oli syntynyt suurella vaivalla ja rajallisella menestyksellä 20 vuotta aikaisemmin, mutta nyt hän palasi lajin pariin aivan toisella tavalla itseluottamusta täynnä ja tyylivarmana säveltäjänä. Kvartetossa Op.41 on kuultavissa hienostuneisuuden ja tarkkaan veistetyn kontrapunktin lisäksi myös Saint-Saënsille tyypillinen huumorintaju (ehkä tunnetuimpana edustajana myöhempi kamarisarja Eläinten karnevaali). Toisen osan jylhän koraaliteeman säestys tuntuu esimerkiksi olevan aivan eri maailmasta. Kolmas osa taas rakentaa hienovaraisen tempon kiihdytysten sarjan avulla suuren huippukohdan odotusta, mutta sitä ei koskaan tule. Finaalissa koraalimelodia vielä palaa pieninä kevennyshetkinä kiihkeässä kokonaisuudessa.

Pianokvartetto B-duurissa kantaesitettiin maaliskuussa 1875 Pariisin Pleyel-salissa, säveltäjä pianossa ja Pablo de Sarasate viulistina.